Suomi
Substantiivi
Ääntäminen
- IPA: /ˈkelːɑˌroi̯nt̪i/
- tavutus: kel‧la‧roin‧ti
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kellarointi | kellaroinnit |
| genetiivi | kellaroinnin | kellarointien (kellarointein) |
| partitiivi | kellarointia | kellarointeja |
| akkusatiivi | kellarointi; kellaroinnin |
kellaroinnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kellaroinnissa | kellaroinneissa |
| elatiivi | kellaroinnista | kellaroinneista |
| illatiivi | kellarointiin | kellarointeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kellaroinnilla | kellaroinneilla |
| ablatiivi | kellaroinnilta | kellaroinneilta |
| allatiivi | kellaroinnille | kellaroinneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kellarointina | kellarointeina |
| translatiivi | kellaroinniksi | kellaroinneiksi |
| abessiivi | kellaroinnitta | kellaroinneitta |
| instruktiivi | – | kellaroinnein |
| komitatiivi | – | kellarointeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kellaroinni- | |
| vahva vartalo | kellarointi- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
- verbi kellaroida (vartalo kellaroi-) + johdin -nti
Käännökset
1. kellaroiminen
Aiheesta muualla
- kellarointi Kielitoimiston sanakirjassa