Suomi
Substantiivi
futuuri (6)
- (kielitiede) tuleva aika, aikamuoto, joka kuvaa yleistä tulevaa tekemistä; suomen kielessä ei ole erillistä futuuritempusta, vaan tulevaa tekemistä kuvataan preesensillä
- (rahoitus) johdannaissopimus, jossa sitoudutaan ostamaan ja myymään tiettynä aikana tulevaisuudessa sovittua kohde-etuutta sopimushetkellä määrättyyn hintaan
- Futuuri on arvopaperipörssissä noteerattu arvopaperi, jolla käydään kauppaa.
Ääntäminen
- IPA: /ˈfut̪uːri/
- tavutus: fu‧tuu‧ri
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | futuuri | futuurit |
| genetiivi | futuurin | futuurien futuureiden futuureitten |
| partitiivi | futuuria | futuureita futuureja |
| akkusatiivi | futuuri; futuurin |
futuurit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | futuurissa | futuureissa |
| elatiivi | futuurista | futuureista |
| illatiivi | futuuriin | futuureihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | futuurilla | futuureilla |
| ablatiivi | futuurilta | futuureilta |
| allatiivi | futuurille | futuureille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | futuurina | futuureina |
| translatiivi | futuuriksi | futuureiksi |
| abessiivi | futuuritta | futuureitta |
| instruktiivi | – | futuurein |
| komitatiivi | – | futuureine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | futuuri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
1. kielitiede
|
|